Seuraan päivittäin HS:n mielipidepalstan otsikoita. Koskaan en pysty lukemaan kirjoituksia kunnolla, koska ne joko ovat aivan metsästä tai alkavat naurattamaan.
Nyt pohdinkin, onko mielipidekirjoitusten todellinen tarkoitus saada minut joko vihaiseksi tai nauramaan? Vai onko minussa lukijana jokin vikana? Kirjoitusten lehdissä pitää herättää keskustelua, mutta en vain ymmärrä miten sen voi tehdä tekstiviestin kokoisen kirjoituksen avulla. Mielipidepalstalla on aina kaikkea maasta taivaisiin, usein vanhukset valittavat heidän huonoa elämää ja nuoret valittavat päättäjille heidän huonosta kohtelusta.
Palstan tarkoituksena on siis herättää keskustelua, mutta keskustelu jää lähes aina yhteen tekstipätkään tai sitten joku henkilö vastaa siihen haisevan vasta väitteen viikon päästä. Sekin on hyvin ärsyttävää, kun ihmiset vastailevat toisilleen mielipidepalstoilla "Matti kirjoitti 23.12.2009 HS:n blabla". Miten joku voi muistaa niin kaualta ajalta yhtä kirjoitusta? Ja joku vielä kehtaa vastata siihen.
Myös suuri vääryys on se että kirjottajat kirjoittavat mielipidepalstoille oman ammattinimikkeensä,"Filosofian tohtori Keijo Kuustonen" ja sillä tavoin yrittävät saada vaikutusta muiden mielipiteisiin. Minua ei ainakaan kiinnosta onko kirjoittaja tohtori vai opiskelija, luulisi sen tulevan esiin kirjoituksesta.
Koska moni muu rakastaa näitä riivattuja palstoja, on minussakin oltava jotain vialla. Ehkä olen liian pessimisti tai en ole tarpeeksi älyltäni rikas lukeakseni näitä kirjoituksia. Usein kun alan nauramaan "Anneli Toukoselle, eläkeläinen, Vantaalta" kun hän kertoo. Kuinka jotain kyseistä tietä Vantaalla ei ollut hiekoitettu sinä Herran sekuntina kun hän siinä käveli ja mursi lonkkansa. Tämä on taas hyvä syy haukkua kaikki päättäjät. Usein nuorisolla on myös jotenkin syytä asiaan, vaikka nuoret eivät asiaan liittyisikään. Kotona kahvikuppini kanssan mietin miten valtakunnalliseen lehteen päästetään tälläistä roskaa, jos "Annelilla" olisi ollut parempi kunto niin ei olisi tälläistä sattunut.
- Krista Kallio, lähes tohtori, Helsinki
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
No täs on nyt yks kommentti sulle ku pitää kommentteja olla.
VastaaPoistaJoo, itsekin olen usein tuskastunut mielipidekirjoituksia lukiessa. Toisaalta syy on ollut yleensä siinä, että teksti on niin monimutkaista ettei tällaiselle tavistallaajalle aukene. Sen olen kuitenkin huomannut, että nuo pitkät nimikkeet tyyliin filosofian maisteri ja valtio- ja yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja lisensiaatti eivät ollenkaan sovi itse tekstin aiheeseen, eivätkä lisää ollenkaan sen painoarvoa.
VastaaPoistaMutta antaa niiden lehtiin turista, jotka luulevat sillä jotain saavansa aikaan. (Ja joskus on jopa saaneetkin aikaan, kuten nyt syksyllä eräs kaupan työntekijä, joka kirjoitti lihatiskeillä myytävän pilaantunutta lihaa. Tästähän tuli suuret otsikot seuraavina päivinä melkein joka tuutissa.)
Olen täysin samaa mieltä siitä, että kirjoittajien "arvonimet" ovat täysin turhia. Itse luen mielipidekirjoituksia harvemmin, sillä mielestäni niiden aiheet ovat lähes aina, pieniä poikkeuksia lukuunottamatta, täysin elämäni ulkopuolella.
VastaaPoistaNo, luen mielipidekirjoituksia vain, jos olen erittäin erittäin erittäin tylsistynyt tai liian laiska hakemaan jotain muuta luettavaa. Jos joku nyt välttämättä haluaa valittaa ja ottaa kantaa pikkuasioihin HS:n paperilla, niin be my guest. Ja jos joku vielä haluaa kuitata kirjotuksensa leijumalla kuoultuksellaan niin siitä vain. Toki nämä kirjotukset toimivat mielestäni enemmän viihteenä, kuin vakavina keskustelun alkuina.
VastaaPoistaHaluan kuitenkin muistuttaa, että eräänkin itähelsinkiläisen lukion neloskurssilaisista useat - osa heistä myös tämän kirjallisuuskurssin opiskelijoita - saivat tekstinsä julki lehtien mielipidepalstoilla. On hyvä sekä provosoida että antaa vertaiskokemuksia. Metromatkoilla on hauska katsella, miten ihmisten ilmeet vaihtelevat, kun he lukevat yleisönosastokirjoituksia.
VastaaPoista