Liisa Ihmemaassa, Alicen Seikkailut Ihmemaassa, Liisan Seikkailut Ihmemaassa vai Liisan Seikkailut Peilimaailmassa. Siinä nimiä klassikko satukirjalle. Olen lukenut painokset Alicen Seikkailut Ihmemaassa, Liisan Seikkailut Ihmemaassa sekä Liisan Seikkailut Peilimaailmassa. Olen tietysti myös katsonyt Disney piirretyn Liisa Ihmemaassa.
Moni ei tiedä, että Disneyn Liisa Ihmemaassa piirretty on alunperin kaksi kirjaa, Liisan Seikkailut Ihmemaassa sekä Liisan Seikkailut Peilimaailmassa. Ensimmäinen on kirjoitettu vuonna 1865 ja Peilimaailmassa 1872. Lewis Carroll on kirjoittanut nämä teokset.
Juoneen en pureudu, koska jokaisen itseään kunnioitettavan on tiedettävä Liisa Ihmemaassa tarina. Sen sijaan kerron muutaman muun asian kirjoista.
Kirja oli pitkään ja monessa maassa kiellettyjen listalla. Kiinassa syy oli "eläimet eivät voi puhua ihmisten kieltä, eikä niitä saa asettaa ihmisten asemaan". Yhdysvalloissa ajateltiin kirjailijan olleen "sekavassa mielentilassa" kirjoittaessaan kirjat. Kun lukee kirjoja huomaa kyllä miten sekavaa ja psykedeelistä teksti on. Kirjan sivuilla on myös psykedeelisiä kuvia ja kirjoituksia, mistä ei ota selvää. Lewis Carroll sanoo itse kirjoittaessaan kirjat, kun kertoi veneretkellä sukulais tytölleen Alicelle tälläistä tarinaa usein ja Alice rakasti tarinaa niin paljon että pyysi Carrollin julkaista se.
Suomennoksissa ei ollut kovin paljon eroa, kuvat ja teksti fonttikin oli saman kaltaista. Alicen seikkailut Ihmemaassa kirja oli lyhyempi ja tiiviimpi, siihen oli laitettu yhteen Peilimaailma -kirja kanssa.
En voi kyllä suositella lapsille luettavaksi kirja versioita, itseänikin alkoi pelottaa Hertta Kuningatar. Kirjoissa on paljon pelottavampi sävy kerrottaessa kaikista. Vaikka kirjoissa ensin pelotellaan, ratkaisu tilanteisiin tulee yllättävän helposti ja naivisti. Pelottavaa on myös, että aloin pitämään Liisa Ihmemaassa tarinasta paljon...
-Sanoi hiirelle eräs, joka hiiriä keräs: "Tähän paikkaan kuolen, jos vain viiksiäni nuolen. Ja se on sinun syysi. Siis lakitupaan sinut haastan. Sen lupaan!"
Mutta hiiri pyysi ja oikeutta anoi: "Eihän syyttä tuomita, eikä suotta suomita. Pitää tuomari olla sillä tuomiolla ja lautamieskunta"
se Sille sanoi. "kurja", huusi tuo Hurja. "MINÄ syytän ja tuomitsen myös. Nyt päättyi sun työs. Lautamieskunta (mikä olen minä) sinut juuti keksi ihan syylliseksi (mikä olet sinä).
Ja huomio: Se on kuin onkin kuolemantuomio. "
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
maanantai 18. tammikuuta 2010
mielipidekirjoitukset saavat aikaan vihaa
Seuraan päivittäin HS:n mielipidepalstan otsikoita. Koskaan en pysty lukemaan kirjoituksia kunnolla, koska ne joko ovat aivan metsästä tai alkavat naurattamaan.
Nyt pohdinkin, onko mielipidekirjoitusten todellinen tarkoitus saada minut joko vihaiseksi tai nauramaan? Vai onko minussa lukijana jokin vikana? Kirjoitusten lehdissä pitää herättää keskustelua, mutta en vain ymmärrä miten sen voi tehdä tekstiviestin kokoisen kirjoituksen avulla. Mielipidepalstalla on aina kaikkea maasta taivaisiin, usein vanhukset valittavat heidän huonoa elämää ja nuoret valittavat päättäjille heidän huonosta kohtelusta.
Palstan tarkoituksena on siis herättää keskustelua, mutta keskustelu jää lähes aina yhteen tekstipätkään tai sitten joku henkilö vastaa siihen haisevan vasta väitteen viikon päästä. Sekin on hyvin ärsyttävää, kun ihmiset vastailevat toisilleen mielipidepalstoilla "Matti kirjoitti 23.12.2009 HS:n blabla". Miten joku voi muistaa niin kaualta ajalta yhtä kirjoitusta? Ja joku vielä kehtaa vastata siihen.
Myös suuri vääryys on se että kirjottajat kirjoittavat mielipidepalstoille oman ammattinimikkeensä,"Filosofian tohtori Keijo Kuustonen" ja sillä tavoin yrittävät saada vaikutusta muiden mielipiteisiin. Minua ei ainakaan kiinnosta onko kirjoittaja tohtori vai opiskelija, luulisi sen tulevan esiin kirjoituksesta.
Koska moni muu rakastaa näitä riivattuja palstoja, on minussakin oltava jotain vialla. Ehkä olen liian pessimisti tai en ole tarpeeksi älyltäni rikas lukeakseni näitä kirjoituksia. Usein kun alan nauramaan "Anneli Toukoselle, eläkeläinen, Vantaalta" kun hän kertoo. Kuinka jotain kyseistä tietä Vantaalla ei ollut hiekoitettu sinä Herran sekuntina kun hän siinä käveli ja mursi lonkkansa. Tämä on taas hyvä syy haukkua kaikki päättäjät. Usein nuorisolla on myös jotenkin syytä asiaan, vaikka nuoret eivät asiaan liittyisikään. Kotona kahvikuppini kanssan mietin miten valtakunnalliseen lehteen päästetään tälläistä roskaa, jos "Annelilla" olisi ollut parempi kunto niin ei olisi tälläistä sattunut.
- Krista Kallio, lähes tohtori, Helsinki
Nyt pohdinkin, onko mielipidekirjoitusten todellinen tarkoitus saada minut joko vihaiseksi tai nauramaan? Vai onko minussa lukijana jokin vikana? Kirjoitusten lehdissä pitää herättää keskustelua, mutta en vain ymmärrä miten sen voi tehdä tekstiviestin kokoisen kirjoituksen avulla. Mielipidepalstalla on aina kaikkea maasta taivaisiin, usein vanhukset valittavat heidän huonoa elämää ja nuoret valittavat päättäjille heidän huonosta kohtelusta.
Palstan tarkoituksena on siis herättää keskustelua, mutta keskustelu jää lähes aina yhteen tekstipätkään tai sitten joku henkilö vastaa siihen haisevan vasta väitteen viikon päästä. Sekin on hyvin ärsyttävää, kun ihmiset vastailevat toisilleen mielipidepalstoilla "Matti kirjoitti 23.12.2009 HS:n blabla". Miten joku voi muistaa niin kaualta ajalta yhtä kirjoitusta? Ja joku vielä kehtaa vastata siihen.
Myös suuri vääryys on se että kirjottajat kirjoittavat mielipidepalstoille oman ammattinimikkeensä,"Filosofian tohtori Keijo Kuustonen" ja sillä tavoin yrittävät saada vaikutusta muiden mielipiteisiin. Minua ei ainakaan kiinnosta onko kirjoittaja tohtori vai opiskelija, luulisi sen tulevan esiin kirjoituksesta.
Koska moni muu rakastaa näitä riivattuja palstoja, on minussakin oltava jotain vialla. Ehkä olen liian pessimisti tai en ole tarpeeksi älyltäni rikas lukeakseni näitä kirjoituksia. Usein kun alan nauramaan "Anneli Toukoselle, eläkeläinen, Vantaalta" kun hän kertoo. Kuinka jotain kyseistä tietä Vantaalla ei ollut hiekoitettu sinä Herran sekuntina kun hän siinä käveli ja mursi lonkkansa. Tämä on taas hyvä syy haukkua kaikki päättäjät. Usein nuorisolla on myös jotenkin syytä asiaan, vaikka nuoret eivät asiaan liittyisikään. Kotona kahvikuppini kanssan mietin miten valtakunnalliseen lehteen päästetään tälläistä roskaa, jos "Annelilla" olisi ollut parempi kunto niin ei olisi tälläistä sattunut.
- Krista Kallio, lähes tohtori, Helsinki
tiistai 15. joulukuuta 2009
Bobon kirjaelämä
Minä aloitin bloggaamisen, koska tämä kuuluu osanan lukion äidinkielenkurssia. Aloitan myös tarkastelemaan book crossing- kirjaharrastusta. Joulun alla saan/joudun lukea koulukirjoja ja romaaneja (2 eri suomennosta kirjasta Liisa ihmemaassa, olen jo lukenut Alicen Seikkailut ihmemaassa, vanhinpainos suomennoksista). En tiedä kuinka kauan aijon blogata kurssin jälkeen. :) Lukeminen on minulle osittain "pakkopullaa" ja osittain harrastus, usein minua ahdistaa lukea lukion eri kursseilla romaaneja, mutta usein kun aloitan lukemaan niin se onkin ihan mukaansatempaavaa. Joskus tietysti on myös niin kiire muiden harrastusten kanssa etten ehdi kunnolla lukea kaikkea..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)